33 kuvaa
Ensimmäinen osa simisten hetkien ensimmäisestä tarinasta Part of me...
Toivottavasti tykkäätte, oli vähän kömpelö olo tuon kirjoituksen suhteen tänään.
Siinä hän oli monien vuosien jälkeen seisomassa lapsuutensa kodin ulkopuolella katsellen pensaita, jotka äidin kuoleman jälkeen olivat ottaneet vallan koko pihasta. Tuo talo kätki sisäänsä niin monia muistoja, niin monia unelmia, mutta Nils toivoi vain voivansa elää ilman niitä. Kaikki oli niin tuskaista. Hän ei ollut koskaan löytänyt sitä oikeaa. Kaikki aina vain lohduttivat kuinka se oikea tulee eteen ennen kuin huomaakaan, mutta Nils ei uskonut enää.
Vanhat lattialankut narahtelivat miehen jalkojen alla muodostaen aavemaisen sinfonian Nilsin kumisevien askelten kanssa. Hän katseli haikein mielin tyhjiä huoneita. Mitään tärkeää hänen lapsuutensa tavaroista ei ollut jäljellä vain ne, jotka eivät velkojille olleet kelvanneet.
Mies asteli vanhan kirjahyllyn luokse toivoen, että sen raihnaisuus oli karkottanut velkojat kauas itsestään. Kuten teininä kaivatessaan rahaa moniin tarpeisiinsa Nils pujotti kätensä kirjojen taakse, toivoen pienen hillopurkin osuvan käteensä.
Nils tunsi hetkittäisen ilon täyttävän sydämensä, käden osuessa lasin kylmään pintaan. Hänen onnekseen äiti ei koskaan ollut luottanut pankkeihin säästäen kakki rahansa tähän pieneen purkkiin. Nils supisi kiitoksen äidilleen, toivoen tämän kuulevan sen jossain, missä ikinä olikaan.
* * * *
Nils ihaili upeaa urheiluautoa, joka seisoi autokaupan pihan keskellä kunniapaikalla jättäen muut autot varjoonsa. Hän tiesi, etteivät rahat ikinä riittäisi moiseen, mutta saahan miehellä unelmia olla. Mies istui autoon vetäen itseensä mahdollisimman paljon tuota huumaavaa uuden nahan tuoksua, nauttien samalla siitä, miltä tunti vain istua tämän täydellisen yksilön ratin takana.
Elämä tuntui kuitenkin olevan julma, eikä taannut hänelle rahoja tähän. Tämän kanssa hän ei kauaa olisi yksin, mutta rahat eivät yksinkertaisesti riittäneet. Haikein mielin hän nousi autosta sivellen vielä hetken kiiltävän mustaa maalipintaa kädellään. Tällaisen hän vielä joskus hankkisi.
Kauhistuneena Nils pysähtyi auton eteen, johon hänen varansa todella riittivät. Hän olisi ikuisesti yksin istuessaan tuon ratin takana.
Iloinen ääni miehen takaa kysyi, oliko tämä kiinnostunut kyseisestä autosta. Nils nauroi, ettei ollut kiinnostunut muuten kuin hinnan takia. Jollain pitäisi päästä töihin, vaikka hän ei uskonut tuolla töihin ikinä pääsevänsä. Nainen, joka nimikyltin mukaan totteli nimeä Linda, vakuutti että auto jaksaisi vielä hyvin toiset 200 000 kilometriä ja siltä varalta, ettei jaksaisi, hän antaisi numeronsa, jotta Nils voisi soittaa valituksensa hänelle henkilökohtaisesti.
Mies ei voinut vastustaa Lindan valloittavaa hymyä ja niin auto tarttui hänen matkaansa, vaikkakin hän katui heti kotimatkallaan tyhmyyttään. Naisen numero kuitenkin poltteli kiivaasti taskussa. Ainoa syy, miksi hän oli auton ostanut, oli juuri tuo pieni paperin pala, joka nyt houkutteli häntä niin suuresti.
* * * *
Rohkaisten mielensä Nils oli soittanut välittömästi kotiin päästyään Lindalle ja pyytänyt tätä syömään kanssaan. Nainen näytti uskomattoman kauniilta vain seistessään ravintolan edessä. Nils ei muistanut, koska viimeksi olisi treffeillä ollut, mutta hän toivoi, ettei näyttänyt epätoivoiselta.
Hän olisi voinut vannoa varpaiden pyörähtävän ympäri naisen kumarruttua suukottamaan hänen poskeaan tervehdykseksi. Lindan luona millään muulla ei ollut väliä. Oli vain hän ja Linda.
"Varasin meille jo pöydän!" Linda kuiskasi kasvot loistaen tuota mystistä hymyä, joka sai Nilsin sydämen hakkailemaan tiheämmin kuin koskaan.
Nils pelkäsi tuijottavansa liikaa Lindan pitäessä puhetta yllä. Nilsin kieli oli liimaantunut kitalakeen tehden puhumisen mahdottomaksi. Hän pelkäsi niin sanovansa jotain väärin. Mies vain toivoi, ettei Linda katoaisi hänen luotaan, kuten niin monet muut aikaisemmin. Naiset lähtivät vessaan puuteroimaan nenäänsä, eikä kukaan palannut enää takaisin. Monet kerrat Nils oli maksanut laskun ja poistunut ravintolasta yksinään, henkilökunnan naureskellessa hänen peräänsä. Linda tuntui kuitenkin viihtyvän hänen seurassaan, saaden Nilsin toiveiden taivaalle syttymään uuden kirkkaan tähden.
Ruoan saavuttua pöytään Linda ei koskenut omaansa saaden Nilsin kauhistumaan sydänjuuriaan myöten, että naisen oli nyt saaneen hänestä tarpeekseen. Arasti hän kysyi mikä naista vaivasi.
"Nils, minä en ole ollut rehellinen sinulle", nainen sanoi painaen päänsä alas kuin häpeillen asiaa, mitä oli juuri kertomassa. "Minä olen naimisissa." Olivat sanat, jotka soivat Nilsin päässä uudelleen ja uudelleen. Hän putosi ja putosi ilman toivoa kenestäkään joka pelastaisi. Hän saattoi vain tuijottaa eteensä uskomatta kuulemaansa.
Jostain kaukaisuudesta hänen kätensä ylle kiertyi lämmin lohduttava tunne, joka hiljalleen levisi kohti sydäntä.
"Liittoni on ohi Nils", Linda sanoi hakien epätoivoisesti miehen maahan painettuja silmiä katseellaan. "Halusin vain olla rehellinen." Hiljaa Nils uskalsi kohottaa katseensa kohdaten parin kauneimpia silmiä, mitä ikinä oli nähnyt. Linda voisi olla se, joka jakaisi hänen yksinäisen elämänsä. Toivon kipinä syttyi jälleen miehen sydämessä.
Nils vaati saada viedä Lindan kotiin, mutta nainen ei halunnut. Hellästi hän siveli Nilsin poskea jättäen sähköisen kihelmöinnin jälkeensä kohtiin joihin oli juuri koskenut.
Kaikki oli kuitenkin ohi yhtä nopeasti kuin se oli alkanutkin Nilsin katsoessa loittonevaa naista. Elämä ei sittenkään ollut hänen kohdallaan niin onnetonta kuin hän oli kuvitellut. Laulaen hän hyppäsi autoon ajatukset täynnä toiveita ja mahdollisuuksia.
Kulman takana Linda varmisti Nilsin jo lähteneen ennen kuin hyppäsi odottavan auton kyytiin nyökäten kuskille illan olleen menestys. Kaikki eteni juuri niin kuin he olivat suunnitelleet.
* * * *
Yöllä Nils heräsi puhelimen vaativaan tärinään yöpöydällä. Miehelle tuli kiire vastata nähdessään rakkaansa nimen näytöllä. Itkuinen naisen ääni anoi Nilsiä hakemaan tämän pois välittömästi kotoaan.
Nils pelkäsi todella tämän hengen edestä. Kiireesti hän kiskoi paidan ja housut ylleen juosten autolleen. Lindan aviomies oli varmasti suuttunut kuullessaan heidän tapaamisestaan. Lindan kaltaisesta naisesta oli varmasti vaikea päästää irti. Hän ei olisi päästänyt tätä, vaan tehnyt kaikkensa vain pitääkseen naisen itsellään.
Riitely kuului ulos asti saaden miehen tihentämään askeliaan. Hän toivoi, ettei olisi liian myöhässä. Kiireesti hän koputti oveen saaden Lindan kääntämään itkuiset kasvonsa häntä kohden. Ainakin nainen oli vielä elossa.
Nainen juoksi kuin henkensä edestä Nilsin syliin aviomiehen katsellessa taustalla.
"Nils vie minut pois! Minä pelkään että hän satuttaa minua vielä!" Linda anoi lämpimän hengityksen hyväillen Nilsin korvaa.
Nils kääntyi ympäri katsellen aviomiestä, joka selvästi arvioi Lindan uutta sydämenvalittua. Jokin tilanteessa oli väärin. Hän ei olisi päästänyt vaimoaan noin vain toisen miehen matkaan, mutta Lindan aviomies haukotteli kuin kyllästyneenä elämäntilanteeseensa sanoen vain "Toivottavasti onnistut nyt muru!"
Nils arveli sanojen olevan sarkastinen onnen toivotus Lindan uuteen suhteeseen. Hän ei kuitenkaan ehtinyt asiaa pitkään pohtia. Taustalla itkevä Lindan ääni vaati Nilsiä viemään hänet heti pois. Mitä hän voisi rakkaaltaan kieltää?
* * * *
Nils lauloi ja kokkasi sydämensä kyllyydestä. Hän saattoi jo kuvitella, kuinka hän laittaisi rakkaalleen ruokaa joka ilta. Miehen elämä oli täydellistä. Täydellisempää kuin se oli koskaan ollut. Vaikka Linda olikin asettunut vierashuoneeseen, tämä silti oli valinnut hänet, eikä aviomiestään.
Linda oli kaunis kuten aina ja kuten aina, Nilsin teki vaikeaa keskittyä omaan ruokaansa vain ihaillessaan tuota luonnon muovaamaa täydellisyyttä. Hän näki vain Lindan huulet ja toivoi vielä joskus koskevansa niiden pyöreitä muotoja.
"Nils kuunteletko minua?" Linda kysyi tarttuen miehen käteen nähden välittömästi tämän hölmistyneestä ilmeestä, ettei tämä ollut kuullut mitään. "Minä rakastan tätä kappaletta ja pyysin sinua tanssimaan kanssani?"
Linda painoi lämpimän kehonsa Nilsiä vasten saaden miehen kaipuun heräämään suurempana kuin koskaan. Siinä he seisoivat, käden toistensa ympärille kiertyneinä, vain tuijottaen toistensa silmien salaperäisyyttä, kuin eivät olisi koskaan enenen nähneetkään niitä. Linda oli niin lähellä, mutta silti niin kaukana.
Nils ei voinut enää vastustaa vaan painoi huulensa helläsi Lindan lämpimille huulille. Hän ehti jo pelätä pahinta naisen seistessä jäykkänä hänen kosketuksensa alla, kunnes tämä lopulta vastasi hänen suudelmaansa.
Linda astui askeleen taaksepäin avaten hameensa ylimmät napit paljastaen itsensä kokonaan Nilsille. Niin kauniina ja niin särkyvänä nainen seisoi miehen edessä. Nils ei eläessään ollut kaivannut niin naisen kosketusta, kuin mitä Linda sai hänet sillä hetkellä kaipaamaan. Nainen tarttui määrätietoisesti miehen käteen vetäen tämän mukanaan makuukamarin puolelle. Nilsin tunsi itsensä niin kömpelöksi koko kehon täristessä jännityksestä. Tämä oli hänen Lindansa, hänen kotinsa, hänen linnansa.
Nauttien yön äänistä ja Lindan lämmöstä rintaansa vasten Nils ei malttanut nukkua. Ensimmäistä kertaa hänen elämässään miehestä tuntui, ettei hän olisi yksin. Yksinäisyys oli ainoa asia, jota hän pelkäsi enemmän kuin mitään muuta, mutta juuri nyt kaikki oli täydellistä.
* * * *
Pitkään tätä suunnittelin, enkä aivan ole tyytyväinen lopputulokseen, mutta toivottavasti nopea toiminta ei haitannut.
Nils on oma simini Lc:ni kolmannen sukupolven sivuhahmoja. Tuo todella on hänen äitinsä vanha asunto.
Kommentit ja ajatukset olisivat enemmän kuin tervetulleita ;) !
Jatko tulee, kun ehdin tehdä...
Pitkään tätä suunnittelin, enkä aivan ole tyytyväinen lopputulokseen, mutta toivottavasti nopea toiminta ei haitannut.
Nils on oma simini Lc:ni kolmannen sukupolven sivuhahmoja. Tuo todella on hänen äitinsä vanha asunto.
Kommentit ja ajatukset olisivat enemmän kuin tervetulleita ;) !
Jatko tulee, kun ehdin tehdä...
Kommentit