monimutkaisesta elämästä...
Kuvasta klikkaamalla pääset lukemaan ensimmäistä osaa,
joka toivottavasti saa jatkoa kohtuullisen ajan kuluessa.
Käynnissä oleva tarina:
PART OF ME
Uusin osa!
Edellinen osa...
lauantai, 13. lokakuu 2012
Valheiden verkko
monimutkaisesta elämästä...
Kuvasta klikkaamalla pääset lukemaan ensimmäistä osaa,
joka toivottavasti saa jatkoa kohtuullisen ajan kuluessa.
Käynnissä oleva tarina:
PART OF ME
Uusin osa!
Edellinen osa...
lauantai, 13. lokakuu 2012
2. Osa: Valheiden verkko
Kuvia 42
No sainpas Nilsin tarinan toisen osan ulos.
Kuvat on ollutkin todella pitkään koneella, mutta tarinaa en ole vain saanut kirjoitettua.
Nyt vain lukemaan...
Ne viikot olivat taianomaiset. Kauniimmat kuin mitä Nils olisi ikinä saattanut kuvitellakaan elävänsä. Hän leijui taivaissa päivästä toiseen kokematta tarvetta laskeutua alas. Työpäivät kestivät ikuisuuksia, hänen odottaessa malttamattomana saada Linda jälleen käsivarsilleen. Millään muulla ei ollut väliä. Oli vain he kaksi, Linda ja hän.
Tuona upeana iltana Nils oli tullut kotiin väsyneempänä kuin koskaan. Ruoan lumoava tuoksu oli vallannut hänet välittömästi miehen saatua etuoven avattua. Kynttilät valaisivat tunnelmallisesti talon vanhoja seiniä, saaden keittiössä seisovan Lindan näyttämään täydellisemmältä ja kauniimmalta kuin koskaan. Nils istahti pöytään Lindan kehotuksesta hämmästellen, mistä hyvästä tämä kaikki oli.
Linda hymyili hetken mystisen näköisenä, kunnes tämä kertoi odottavansa vauvaa. Nils ei saattanut uskoa korviaan. Yllätyksen tuoma järkytys muuttui sanoin kuvailemattomaksi onneksi, joka tulvi yli hänen tajuntansa.
Onneissaan Nils nosti yllättyneen Lindan syliinsä ja pyöri onnellisena ympäri likistäen naista voimakkaasti rintakehäänsä vasten, kunnes laski tämän maahan painaen samalla hymyilevät huulensa toisen huulille. Nils oli ollut väärässä. Nyt kaikki oli täydellistä. Vielä kuukausi sitten, hän ei olisi voinut kuvitella edes tätä hetkeä, mutta nyt hänestä oli tulossa isä. Isä Lindan lapselle.
* * * *
Linda kohotti päätään varmistuakseen Nilsin nukkuvan varmasti. Hän ei todellakaan kaivannut tätä todistamaan puheluaan, jonka hänen täytyi soittaa. Nils ei olisi ikinä ymmärtänyt.
Hiljaa nainen nousi sängyn reunalle istumaan ja hymyili vilkaistessaan Nilsin nukkuvia kasvoja. Mies ei heräisi ennen auringon nousua. Varovasti tämä hiipi olohuoneen poikki kohti puhelinta kohti.
Muutaman tyhjän tuuttauksen jälkeen värähtelevä mies ääni, joka sai Lindan sydämen kylmenemään yksinäisyydestä, vastasi puhelimeen. Hiljaa Linda kuiskasi sanat, jotka tiesi samalla satuttavan toista, mutta myös ilahduttavan.
"Minä olen raskaana!"
Nainen istahti sohvalle tuijottaen tv-ruutua katse tyhjänä. Linda ei saattanut mennä vielä takaisin Nilsin viereen. Syyllisyys painoi häntä kuin kiven järkäle olisi asettunut sydämen päälle. Hän oli niin onnellinen, mutta silti niin yksin. Mies puhelimessa oli muistuttanut Lindaa kuinka monta kertaa tämän raskaudet olivat päättyneet keskenmenoihin. Hänen täytyisi jäädä, jos hän halusi todella lapsen. Eikä Linda mitään muuta tässä maailmassa halunnutkaan niin kovasti, kuin pienen ihmisen alun käsivarsilleen.
* * * *
Kuukaudet kuluivat ja Lindan vatsalla alkoi jo hahmottua kaunis pyöreä muoto. Nils ei voinut vastustaa töistä tullessaan olematta tervehtiä molempia. Hän rakasti lastaan jo ylitse kaiken. Mies ei voinut enää kuvitella elävänsä ilman näitä kahta, hänen elämänsä parhaimpia asioita.
"Mites se meidän äiti voi?" Nils kysyi kasvot sädehtien onnesta vetäessään Lindan syleilyynsä. Naisen haukotellessa makeasti Nils komensi tämän välittömästi nukkumaan. "Te tarvitsette selvästi lepoa!" Lindan vastustellessa ja selittäessä tekemättömistä kotitöistä, Nils vain käski naisen unohtaa kaiken sen.
Linda tunsi sydämensä käpristyvän kasaan syyllisyydestä ja yksinäisyydestä. Hän ei ikinä ollut elämässään näin rakastettu, mutta samalla hänestä tuntui, kuin hän varastaisi onnensa joltain toiselta. Nilsin onnelliset kasvot palasivat hänen mieleensä uudestaan ja uudestaan saaden ripset vapisemaan kyynelten yrittäessä ulos. Paperilla kaikki kuulosti niin helpolta.
* * * *
Linda heräsi pannukakkujen uskomattoman houkuttelevaan tuoksuun ja löysi Nilsin hääräilemästä keittiöstä.
"Huomenta kultaseni!" Nils vinkkasi iloisena ja ohjasi Lindan istumaan viereensä kattaen tälle herkullisen näköisen annoksen nenän eteen.
"Soitin serkulleni eilen illalla," Nils aloitti varovasti katsellen rakkaansa ilmeitä tarkkaavaisempana, kuin Linda oli koskaan ennen nähnyt. Lindan ymmärtämättömästi ilmeestä päätellen Nils jatkoi, "Serkkuni Iiro Karpaloinen on asianajaja, jolle selitin valmiiksi jo tilanteesi."
"Minkä ihmeen tilanteeni?" Linda kysyi yllättävänkin terävästi. Nils ei saattanut ymmärtää, miksi nainen reagoitsi näin. Kyllähän tämä tajusi, ettei voinut olla ikuisuuksia naimisissa toisen miehen kanssa. Hämmästyneenä naisen reaktiosta Nils poistui pukemaan jättäen toisen yksin syömään pannukakkujaan. Ennen lähtöään hän kuitenkin jätti Iiron käyntikortin pöydälle ja sanoi sopineensa tapaamisen kahdeksi.
Linda silitteli hiljaa vatsaansa, miettien samalla, mitä hänen pitäisi tehdä. Hän ei todellakaan tiennyt. Hänelle ei ollut tullut mieleenkään, että Nils järjestäisi hänelle asianajajan avioeroa varten. Nainen oli luullut miehen jo unohtaneen sen.
Linda istui hiljaa kuunnellen Iiron puheita siitä, kuinka he hoitaisivat siististi hänen avioeronsa, jotta Linda saattaisi jatkaa elämäänsä Nilsin kanssa ilman menneisyyden taakkoja. Mies ojensi nipun papereita, jotka Lindan täytyisi täyttää ennen seuraavaa tapaamista. Linda tuijotti uskomatta silmiään papereita, jotka lopettaisivat hänen avioliittonsa. Näin helppoa se olisi, jos vain haluaisi. Vain yksi allekirjoitus, muutama täytettävä rivi ja pätevä asianajaja.
Lindan noustua jo lähteäkseen Iiro riensi kiireesti pöydän takaa hymyillen onnellisena.
"Tervetuloa sukuun Linda!" Mies sanoi hymyillen iloisesti. Samalla tämä kertoi, miten sanoin kuvaamattoman onnellinen hän oli, että Nils oli lopultakin löytänyt jonkun, jonka kanssa olla onnellinen. Linda poistui sanomatta sanaakaan puristaen tiukasti kädessään olevaa paperinippua, joka sai hänen olonsa entistä huonommaksi. Oli ollut väärin sekoittaa Nils tähän kaikkeen.
Kodin hiljaisuudessa Linda istuutui nojatuoliin kynäkädessään harkiten hetken tosissaan täyttävänsä paperien tyhjät rivit. Se olisi oikea ratkaisu, mutta silti jokin esti häntä täyttämästä niitä. Hän halusi vielä uskoa tulevaisuuteen, suunnitelmaan, jonka he olivat yhdessä laatineet. Se ei vielä ollut ohitse. Kaikki oli mahdollista hänen kohdallaan.
Silmääkään räpäyttämättä nainen rypisti Iirolta saamansa paperin ja vei ne suoraan roskiksen syvyyksiin. Sinne ne kuuluivat, kuten Nilsin unelmat täydellisestä perheestä. Sellaisia ei ollut olemassa kuin saduissa.
* * * *
Raskaus eteni kuin unelma kohti loppuaan. Linda kuunteli kuinka Nils remontoi ylimääräistä huonetta vauvan tuloa varten. Nainen oli yrittänyt estellä kaikin voimin, mutta mies oli vain sanonut, ettei halunnut nukkua vauvan kanssa samassa huoneessa. Öisin hän halusi Lindan yksin itselleen. Vinkaten iloisesti silmää Nils oli poistunut ja nyt paukutus kaikui selvästi vanhan talon rakenteista. Vauvakin potki kuin syyllistäen äitiään tästä kaikesta. Jokainen potku ja jokainen Nilsin remontin aiheuttama kolahdus sai naisen sydämen itkemään verisen kyyneleen. 
Aivan liian aikaisin, Linda tunsi vatsansa pohjansa vihlaisevan ikävästi. Hän ei halunnut ensin uskoa synnytyksen jo alkaneen. Vihlonta kuitenkin jatkui ja jatkui toistuen uudestaan ja uudestaan saaden naisen lopulta kiljumaan kauhusta Nilsiä paikalle.
Kauhuissaan Nils säntäsi paikalle tietämättä oikein mitä tehdä. Hän nappasi kivusta kaksinkerroin taittuneen naisen syliinsä vieden tämän kiireesti autoon, lähettäen samalla ylös hiljaisen rukouksen siitä, että kaikki olisi kunnossa.
Sairaalassa Linda vietiin kiireesti synnytysosastolle, jossa hoitajat totesivat synnytyksen alkaneen. Lapsi vedenkin puhjettua mitään ei enää voitu tehdä, lapsi syntyisi nyt.
Linda puristi Nilsin kättä niin, ettei mies uskonut sen veren kierron enää koskaan palaavan. Hän saattoi vain toivoa, että kaikki olisi yhä nopeasti ohitse kuin se oli alkanutkin.
Lopulta Nilsin käsivarsilla lepäsi maailman kaunein olento. Pieni tyttövauva oli tullut täysin äitiinsä ja lumosi isänsä hetkessä. Kymmenen sormea ja kymmenen varvasta, täydellinen vauva. Hoitaja ei ollut huolissaan aikaisemmasta syntymäajasta, oli vain ollut aika tulla ulos.
Haikein mielin Nils asetti tytön sairaalasängylle hoitajan tultua hakemaan tätä. Lapsi sekä äiti tarvitsisivat lepoa ja Nilsillä oli ilouutinen sukulaisilleen kerrottavana. Surullisena, mutta silti onnellisempana kuin koskaan hän katseli kuinka hoitaja vei vauvan mukanaan luvaten pitää tästä hyvää huolta.
Nils hyvästeli Lindan kiittäen tätä elämänsä kauneimmasta asiasta. Hän ei saattanut vieläkään uskoa, miten oli voinut saada aikaiseksi jotain niin täydellistä. Niin pientä ja niin särkyvää. Nainen ei sanonut mitään, seisoi vain hiljaa ja painoi huulensa Nilsin huulille kuin hyvästeiksi. Nils ei ymmärtänyt, mutta laski kaiken väsymyksen piikkiin.
Nils ei malttanut olla kiertämättä vastasyntyneiden osaston kautta. Hänen oli vielä nähtävä tyttärensä. Tuo pieni ihme, joka täytti hänen elämänsä. Häneltä ei enää puuttunut mitään. Kauniit silmät tuijottivat isäänsä, kuin tietäen tämän olevan siinä. Kaikki oli niin täydellistä.
* * * *
Kotona Nils käytti koko yön purkaen paketteja ja kasaten huonekaluja vauvan huoneeseen. Hän oli niin innoissaan, ettei vain voinut nukkua. Kello eteni aivan liian hitaasti miehen vilkuillessa sitä koko ajan. Hän halusi vain takaisin sairaalaan hakemaan kotiin elämänsä tärkeimmät ihmiset.
Lopulta kello armahti hänen tuskaansa ja näytti vierailuajan alkavan puolentunnin päästä. Mies heitti iloisena olalleen vauvan hoitolaukun, jonka oli saanut Iirolta lainaksi. Tämän lapset kun olivat kasvaneet jo niin isoiksi.
Vielä aamuhämärässä Nils suuntasi autonsa valokeilan kohti sairaalaa. Kohta hänen autonromunsa saisi täyttää elämänsä tärkeimmän tehtävän, kun uusi perheenjäsen istuutuisi takapenkin turvaistuimeen.
Nils ei ollut uskoa silmiään saavuttuaan sairaalaan. Linda oli jo täysissä pukeissa valmiina lähtöön, jonkun tuntemattoman miehen pitäessä hänen vauvaansa sylissään, suukotellen tyttöä kuin omaansa. Kauhu ja viha täyttivät Nilsin sydämen hänen tunnistaessa, missä oli miehen nähnyt aikaisemmin.
"Linda!" Nils karjui, "mitä sinun ex-aviomiehesi täällä tekee ja miksi hänellä on minun tyttäreni sylissään?" Nils tunsi koko vartalonsa tärisevän vihasta miestä kohtaan. Hän ei saattanut ymmärtää, miksi tuo piteli hänen vauvaansa tuolla tavalla. Nils halusi vain tarttua Lindan käteen, kiskaista vauvan miehen käsivarsilta ja lähteä kotiin unohtaen kaiken tämän.
Linda vei kätensä suunsa eteen kuin tietämättä mitä vastata. Taustalta hänen aviomiehensä kysyi kuin hämmästellen, että mistä ihmeen vauvasta Nils puhui. Nilsille ei ollut syntynyt lasta vaan hänelle. Hän oli laillisesti lapsen isä ollessaan Lindan aviomies, eikä Nils voinut sille mitään. Nils ei veisi kotiinsa hänen lastaan ja hänen vaimoaan, vaan Linda palaisi takaisin sinne minne kuuluikin.
Nils ei voinut uskoa korviaan, mutta Lindan syyllisen pahoitteleva ilme kertoi kaiken tarpeellisen. Siinä hän seisoi yksinäisempänä kuin koskaan, häneltä oli riuhtaistu kaikki, koko elämä. Hänellä ei ollut enää mitään.
"Nils, olen pahoillani!" Linda kuiskasi kuin tietäen, ettei mikään voisi korvata tätä ikinä.
Hiljaa Nils tuijotti Lindan poistuessa miehensä ja vauvansa kanssa ovesta jättäen yksinäisen Nilsin istumaan sängyn laidalle lainattuine vauvatarvikkeineen. Häntä oli hyväksi käytetty ja koko hänen elämänsä oli juuri varastettu häneltä. Maailman tärkein asia, joka oli osa häntä, hänen tyttärensä, jota hän erottamattomasti rakasti! Kyynelten valuessa vuolaana Nils ei saanut mitään selvää sanaa suustaan ulos, mutta hän tiesi, ettei luovuttaisi. Ei ikinä!
* * * *
Siinä sitten Nilsin tarinan toinen osa ja koko tarinan Part of me-nimikin selvisi, tarkoittaen Nilsin tytärtä.
Jatkoa laitan tulemaan, kun saan seuraavan osan pelattua ja kuvattua. Viime aikoina on ollut vain aivan käsittämätön kiire oikean elämän rajoittaessa simsmaailmassa keikkumista!
Kommentit olisivat mukavia ja aina sydäntä lämmittäviä ;)!
Niin ja olisi hauska kuulla, mitä pidätte juonesta...
Siinä sitten Nilsin tarinan toinen osa ja koko tarinan Part of me-nimikin selvisi, tarkoittaen Nilsin tytärtä.
Jatkoa laitan tulemaan, kun saan seuraavan osan pelattua ja kuvattua. Viime aikoina on ollut vain aivan käsittämätön kiire oikean elämän rajoittaessa simsmaailmassa keikkumista!
Kommentit olisivat mukavia ja aina sydäntä lämmittäviä ;)!
Niin ja olisi hauska kuulla, mitä pidätte juonesta...
torstai, 20. syyskuu 2012
1. Osa: Toivon tähti
33 kuvaa
Ensimmäinen osa simisten hetkien ensimmäisestä tarinasta Part of me...
Toivottavasti tykkäätte, oli vähän kömpelö olo tuon kirjoituksen suhteen tänään.
Siinä hän oli monien vuosien jälkeen seisomassa lapsuutensa kodin ulkopuolella katsellen pensaita, jotka äidin kuoleman jälkeen olivat ottaneet vallan koko pihasta. Tuo talo kätki sisäänsä niin monia muistoja, niin monia unelmia, mutta Nils toivoi vain voivansa elää ilman niitä. Kaikki oli niin tuskaista. Hän ei ollut koskaan löytänyt sitä oikeaa. Kaikki aina vain lohduttivat kuinka se oikea tulee eteen ennen kuin huomaakaan, mutta Nils ei uskonut enää.
Vanhat lattialankut narahtelivat miehen jalkojen alla muodostaen aavemaisen sinfonian Nilsin kumisevien askelten kanssa. Hän katseli haikein mielin tyhjiä huoneita. Mitään tärkeää hänen lapsuutensa tavaroista ei ollut jäljellä vain ne, jotka eivät velkojille olleet kelvanneet.
Mies asteli vanhan kirjahyllyn luokse toivoen, että sen raihnaisuus oli karkottanut velkojat kauas itsestään. Kuten teininä kaivatessaan rahaa moniin tarpeisiinsa Nils pujotti kätensä kirjojen taakse, toivoen pienen hillopurkin osuvan käteensä.
Nils tunsi hetkittäisen ilon täyttävän sydämensä, käden osuessa lasin kylmään pintaan. Hänen onnekseen äiti ei koskaan ollut luottanut pankkeihin säästäen kakki rahansa tähän pieneen purkkiin. Nils supisi kiitoksen äidilleen, toivoen tämän kuulevan sen jossain, missä ikinä olikaan.
* * * *
Nils ihaili upeaa urheiluautoa, joka seisoi autokaupan pihan keskellä kunniapaikalla jättäen muut autot varjoonsa. Hän tiesi, etteivät rahat ikinä riittäisi moiseen, mutta saahan miehellä unelmia olla. Mies istui autoon vetäen itseensä mahdollisimman paljon tuota huumaavaa uuden nahan tuoksua, nauttien samalla siitä, miltä tunti vain istua tämän täydellisen yksilön ratin takana.
Elämä tuntui kuitenkin olevan julma, eikä taannut hänelle rahoja tähän. Tämän kanssa hän ei kauaa olisi yksin, mutta rahat eivät yksinkertaisesti riittäneet. Haikein mielin hän nousi autosta sivellen vielä hetken kiiltävän mustaa maalipintaa kädellään. Tällaisen hän vielä joskus hankkisi.
Kauhistuneena Nils pysähtyi auton eteen, johon hänen varansa todella riittivät. Hän olisi ikuisesti yksin istuessaan tuon ratin takana.
Iloinen ääni miehen takaa kysyi, oliko tämä kiinnostunut kyseisestä autosta. Nils nauroi, ettei ollut kiinnostunut muuten kuin hinnan takia. Jollain pitäisi päästä töihin, vaikka hän ei uskonut tuolla töihin ikinä pääsevänsä. Nainen, joka nimikyltin mukaan totteli nimeä Linda, vakuutti että auto jaksaisi vielä hyvin toiset 200 000 kilometriä ja siltä varalta, ettei jaksaisi, hän antaisi numeronsa, jotta Nils voisi soittaa valituksensa hänelle henkilökohtaisesti.
Mies ei voinut vastustaa Lindan valloittavaa hymyä ja niin auto tarttui hänen matkaansa, vaikkakin hän katui heti kotimatkallaan tyhmyyttään. Naisen numero kuitenkin poltteli kiivaasti taskussa. Ainoa syy, miksi hän oli auton ostanut, oli juuri tuo pieni paperin pala, joka nyt houkutteli häntä niin suuresti.
* * * *
Rohkaisten mielensä Nils oli soittanut välittömästi kotiin päästyään Lindalle ja pyytänyt tätä syömään kanssaan. Nainen näytti uskomattoman kauniilta vain seistessään ravintolan edessä. Nils ei muistanut, koska viimeksi olisi treffeillä ollut, mutta hän toivoi, ettei näyttänyt epätoivoiselta.
Hän olisi voinut vannoa varpaiden pyörähtävän ympäri naisen kumarruttua suukottamaan hänen poskeaan tervehdykseksi. Lindan luona millään muulla ei ollut väliä. Oli vain hän ja Linda.
"Varasin meille jo pöydän!" Linda kuiskasi kasvot loistaen tuota mystistä hymyä, joka sai Nilsin sydämen hakkailemaan tiheämmin kuin koskaan.
Nils pelkäsi tuijottavansa liikaa Lindan pitäessä puhetta yllä. Nilsin kieli oli liimaantunut kitalakeen tehden puhumisen mahdottomaksi. Hän pelkäsi niin sanovansa jotain väärin. Mies vain toivoi, ettei Linda katoaisi hänen luotaan, kuten niin monet muut aikaisemmin. Naiset lähtivät vessaan puuteroimaan nenäänsä, eikä kukaan palannut enää takaisin. Monet kerrat Nils oli maksanut laskun ja poistunut ravintolasta yksinään, henkilökunnan naureskellessa hänen peräänsä. Linda tuntui kuitenkin viihtyvän hänen seurassaan, saaden Nilsin toiveiden taivaalle syttymään uuden kirkkaan tähden.
Ruoan saavuttua pöytään Linda ei koskenut omaansa saaden Nilsin kauhistumaan sydänjuuriaan myöten, että naisen oli nyt saaneen hänestä tarpeekseen. Arasti hän kysyi mikä naista vaivasi.
"Nils, minä en ole ollut rehellinen sinulle", nainen sanoi painaen päänsä alas kuin häpeillen asiaa, mitä oli juuri kertomassa. "Minä olen naimisissa." Olivat sanat, jotka soivat Nilsin päässä uudelleen ja uudelleen. Hän putosi ja putosi ilman toivoa kenestäkään joka pelastaisi. Hän saattoi vain tuijottaa eteensä uskomatta kuulemaansa.
Jostain kaukaisuudesta hänen kätensä ylle kiertyi lämmin lohduttava tunne, joka hiljalleen levisi kohti sydäntä.
"Liittoni on ohi Nils", Linda sanoi hakien epätoivoisesti miehen maahan painettuja silmiä katseellaan. "Halusin vain olla rehellinen." Hiljaa Nils uskalsi kohottaa katseensa kohdaten parin kauneimpia silmiä, mitä ikinä oli nähnyt. Linda voisi olla se, joka jakaisi hänen yksinäisen elämänsä. Toivon kipinä syttyi jälleen miehen sydämessä.
Nils vaati saada viedä Lindan kotiin, mutta nainen ei halunnut. Hellästi hän siveli Nilsin poskea jättäen sähköisen kihelmöinnin jälkeensä kohtiin joihin oli juuri koskenut.
Kaikki oli kuitenkin ohi yhtä nopeasti kuin se oli alkanutkin Nilsin katsoessa loittonevaa naista. Elämä ei sittenkään ollut hänen kohdallaan niin onnetonta kuin hän oli kuvitellut. Laulaen hän hyppäsi autoon ajatukset täynnä toiveita ja mahdollisuuksia.
Kulman takana Linda varmisti Nilsin jo lähteneen ennen kuin hyppäsi odottavan auton kyytiin nyökäten kuskille illan olleen menestys. Kaikki eteni juuri niin kuin he olivat suunnitelleet.
* * * *
Yöllä Nils heräsi puhelimen vaativaan tärinään yöpöydällä. Miehelle tuli kiire vastata nähdessään rakkaansa nimen näytöllä. Itkuinen naisen ääni anoi Nilsiä hakemaan tämän pois välittömästi kotoaan.
Nils pelkäsi todella tämän hengen edestä. Kiireesti hän kiskoi paidan ja housut ylleen juosten autolleen. Lindan aviomies oli varmasti suuttunut kuullessaan heidän tapaamisestaan. Lindan kaltaisesta naisesta oli varmasti vaikea päästää irti. Hän ei olisi päästänyt tätä, vaan tehnyt kaikkensa vain pitääkseen naisen itsellään.
Riitely kuului ulos asti saaden miehen tihentämään askeliaan. Hän toivoi, ettei olisi liian myöhässä. Kiireesti hän koputti oveen saaden Lindan kääntämään itkuiset kasvonsa häntä kohden. Ainakin nainen oli vielä elossa.
Nainen juoksi kuin henkensä edestä Nilsin syliin aviomiehen katsellessa taustalla.
"Nils vie minut pois! Minä pelkään että hän satuttaa minua vielä!" Linda anoi lämpimän hengityksen hyväillen Nilsin korvaa.
Nils kääntyi ympäri katsellen aviomiestä, joka selvästi arvioi Lindan uutta sydämenvalittua. Jokin tilanteessa oli väärin. Hän ei olisi päästänyt vaimoaan noin vain toisen miehen matkaan, mutta Lindan aviomies haukotteli kuin kyllästyneenä elämäntilanteeseensa sanoen vain "Toivottavasti onnistut nyt muru!"
Nils arveli sanojen olevan sarkastinen onnen toivotus Lindan uuteen suhteeseen. Hän ei kuitenkaan ehtinyt asiaa pitkään pohtia. Taustalla itkevä Lindan ääni vaati Nilsiä viemään hänet heti pois. Mitä hän voisi rakkaaltaan kieltää?
* * * *
Nils lauloi ja kokkasi sydämensä kyllyydestä. Hän saattoi jo kuvitella, kuinka hän laittaisi rakkaalleen ruokaa joka ilta. Miehen elämä oli täydellistä. Täydellisempää kuin se oli koskaan ollut. Vaikka Linda olikin asettunut vierashuoneeseen, tämä silti oli valinnut hänet, eikä aviomiestään.
Linda oli kaunis kuten aina ja kuten aina, Nilsin teki vaikeaa keskittyä omaan ruokaansa vain ihaillessaan tuota luonnon muovaamaa täydellisyyttä. Hän näki vain Lindan huulet ja toivoi vielä joskus koskevansa niiden pyöreitä muotoja.
"Nils kuunteletko minua?" Linda kysyi tarttuen miehen käteen nähden välittömästi tämän hölmistyneestä ilmeestä, ettei tämä ollut kuullut mitään. "Minä rakastan tätä kappaletta ja pyysin sinua tanssimaan kanssani?"
Linda painoi lämpimän kehonsa Nilsiä vasten saaden miehen kaipuun heräämään suurempana kuin koskaan. Siinä he seisoivat, käden toistensa ympärille kiertyneinä, vain tuijottaen toistensa silmien salaperäisyyttä, kuin eivät olisi koskaan enenen nähneetkään niitä. Linda oli niin lähellä, mutta silti niin kaukana.
Nils ei voinut enää vastustaa vaan painoi huulensa helläsi Lindan lämpimille huulille. Hän ehti jo pelätä pahinta naisen seistessä jäykkänä hänen kosketuksensa alla, kunnes tämä lopulta vastasi hänen suudelmaansa.
Linda astui askeleen taaksepäin avaten hameensa ylimmät napit paljastaen itsensä kokonaan Nilsille. Niin kauniina ja niin särkyvänä nainen seisoi miehen edessä. Nils ei eläessään ollut kaivannut niin naisen kosketusta, kuin mitä Linda sai hänet sillä hetkellä kaipaamaan. Nainen tarttui määrätietoisesti miehen käteen vetäen tämän mukanaan makuukamarin puolelle. Nilsin tunsi itsensä niin kömpelöksi koko kehon täristessä jännityksestä. Tämä oli hänen Lindansa, hänen kotinsa, hänen linnansa.
Nauttien yön äänistä ja Lindan lämmöstä rintaansa vasten Nils ei malttanut nukkua. Ensimmäistä kertaa hänen elämässään miehestä tuntui, ettei hän olisi yksin. Yksinäisyys oli ainoa asia, jota hän pelkäsi enemmän kuin mitään muuta, mutta juuri nyt kaikki oli täydellistä.
* * * *
Pitkään tätä suunnittelin, enkä aivan ole tyytyväinen lopputulokseen, mutta toivottavasti nopea toiminta ei haitannut.
Nils on oma simini Lc:ni kolmannen sukupolven sivuhahmoja. Tuo todella on hänen äitinsä vanha asunto.
Kommentit ja ajatukset olisivat enemmän kuin tervetulleita ;) !
Jatko tulee, kun ehdin tehdä...
Pitkään tätä suunnittelin, enkä aivan ole tyytyväinen lopputulokseen, mutta toivottavasti nopea toiminta ei haitannut.
Nils on oma simini Lc:ni kolmannen sukupolven sivuhahmoja. Tuo todella on hänen äitinsä vanha asunto.
Kommentit ja ajatukset olisivat enemmän kuin tervetulleita ;) !
Jatko tulee, kun ehdin tehdä...
torstai, 20. syyskuu 2012
Part of me
Tarina Nils Karpaloisen yksinäisen elämän kokemasta hurjasta muutoksesta...
Osa 1. Toivon tähti
Osa 2. Valheiden verkko
tiistai, 20. maaliskuu 2012
Tarina-blogin alku
Tätä olen hautonut jo aika pitkään.
Kovasti houkuttaa tehdä jotain Pinewoodista irrallista, mutta silti en Lc:tä halua aloittaa.
Päädyinkin pitkän pohdinnan jälkeen ajatukseen, että kirjoittaisin irrallisia tarinoita pelaamistani sim-perheistä.
Tietoa siitä, koska tänne tulee ensimmäinen tarina ei ole, mutta enköhän minä jotain vielä saa aikaiseksi.
Rkc Pinewood tulee kuitenkin olemaan se "pää" blogini", joten sen ilmestymistahti on taattu kaksi viikkoa...
Tätä en rajaa nykyaikaan, mutta en ala myöskään tarkoituksella kirjoittelmaan historiallisia tarinoita.
Ehkä muutama kuitenkin tulee, sillä Pinewoodissa asustelee perheitä, joista ei sillä puolella kuulla mitään :D!
Toivon saavani tänne jotain aikaiseksi vielä kevään aikana ;) !
